perjantai, 17. huhtikuu 2015

Tarvitaanko maaseutua?

Sain eilen osallistua mielenkiintoisen keskusteluun fb-kaverini seinällä. Keskustelussa käsiteltiin monia asioita, jotka jäivät mieltäni kaihertamaan. Tässäpä sitä tajunnanvirtaa tulee mm. maaseudusta ja palveluista. Kiitos keskustelukumppaneille inspiraatiosta! (Koska asia saattaa olla paikoin tylsää, pistin väliin vähän kuvia. :) )


Minua yllätti mielipiteet maaseudulla asumisen tukemisesta tai lähinnä siitä, että sitä ei pitäisi tehdä, vaan ihmisten tulisikin keskittää asumisensa isoihin keskuksiin. (En tiedä miksi se yllätti, koska paljonhan asiasta on puhuttu, ja sinne suuntaan ollaan kovasti menossa.) Itse puolustan vahvasti ihmisten oikeutta valita itse asuinpaikkansa, mutta tietenkin siinäkin pitää sitä maalaisjärkeä käyttää. Jos päätät asua syrjemmällä, ei voi vaatia ihan kaikkia palveluja lähelle, vaan niiden perässä joutuu liikkumaan ja niistä on jotain maksettava. Pienimmissä kunnissa saattaa olla se yksi kauppa, yksi bensa-asema ja pankkiautomaatti ja ehkä jopa pankki ja apteekki. Lääkäri saattaa käydä kerran pari viikossa, tiestö on huonossa kunnossa, kouluja on yksi, poliisi ja ambulanssit ovat kaukana, vanhuksia siiretään naapurikuntiin hoidettavaksi jne. Maaseudulta on jo karsittu todella paljon, onko todella tarkoitus, että viimeinen sammuttaa valot? Helppo on vaatia leikkauksia ja palvelujen karsimista, jos se ei kosketa itseä, mutta mistä sinä olisit valmis säästämään?


Kaikki eivät vaan halua asua kaupungeissa, kuten kaikki evät halua asua maallakaan. Miksi minä haluan asua maaseudulla? Ja tässä tapauksessa vielä todella syrjässä kaikesta. Valitsemamme työ on täällä ja sitä ei voi siirtää. Työ josta pidämme kovasti ja jota haluaisimme jatkaa. Sukutilan pyörittäminen tuo taas mukanaan omanlaisensa velvoitteet, joita on vaikea ulkopuolisen ymmärtää. Rauhallinen ympäristö, luonnon läheisyys ovat todella tärkeitä ”työsuhde-etuja” ja vaikka tämä elämäntapa todella sitovaa, väliin raskasta ja vaikeaa onkin, niin silti on vapaus olla ja tehdä asioita omaan tyyliin ja tahtiin. Joskus elämässä pitää tehdä niitä epämukavampiakin asioita, mutta minusta asuinpaikan valinnan ei tulisi olla sellainen asia. (Toki valinnan tuomat realiteetit on otettava huomioon.)

IMG_0332.jpg

Itse pidän maaseutua lapsille hyvänä paikkana kasvaa. (Kaupunki voi toki olla sitä myös). Monia kokemuksia ei muualla voi saada. Tässä elvytetty pullo-karitsamme Kaija-Koo, joka ihan näinä päivinä karitsoi itse ensimmäistä kertaa.


Ihmisen pitää syödä. Se on tosi-asia ja tällöin ruokaa pitää tuottaa jotenkin. Ruuantuotantoa ei voi kaupunkiin siirtää ja se tarvitsee ympärilleen myös monelaista muuta toimintaa. Maatilat käyttävät paljon paikallisten yritysten palveluja ja työllistävät välillisesti ison joukon ihmisä maaseudulla (ja kaupungeissa myös). Tuotetaanko ruokaa halvalla, kalliilla, Suomessa, ulkomailla ja minkälaisin rajoituksin ja säädöksin? Tällä hetkellä Suomessa mennään kovasti isompia tilakokoja kohti. Pienimmät perhetilat häviävät kannattamattomina tai sitten tuotannon lisäksi on keksittävä jotain muutakin yritystoimintaa tai käytävä muualla töissä. Onko sitten järkevää pyörittää toimintaa joka ei kannata ja mitä pitää pönkittää muilla tulonlähteillä? Vai olisiko vain yksinkertaisempaa luopua siitä tuotannosta ja keskittyä muihin töihin, joissa kenties saisi nauttia myös vapaa-ajasta ja lomista. Tämä varmasti on monen pientilallisen mielessä näinä aikoina.


Ruuantuotanto Suomessa on kallista ilmastollisten tekijöiden ja tiukan sääntelyn sekä kulujen hallitsemattoman kasvun takia (sähkö, lannoitteet, rehut, polttoaineet, työntekijäkulut). Toisaalta Suomessa tuotetaan puhdasta ja todella laadukasta ruokaa, jonka ei pidäkään kilpailla halpamaiden tai tehotuotettujen tuotteiden kanssa. Puheissa ja mielipiteissä kotimaista ja lähiruokaa arvostetaan ja sen tuottamiselle asetetaan jos jonkinlaisia vaatimuksia. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että raha on kuitenkin ratkaisevin tekijä ostopäätöksiä tehdessä. Jos kotimainen tuotanto ajetaan alas ja omavaraisuudesta ruuan suhteen luovutaan ei täällä varmasti heti nälkä tule. Ruokaa tuodaan kyllä ulkomailta, mutta kuinka pitkään ja minkälaista? Esim. antibioottien, erilaisten hormoonien ja kasvinsuojeluaineiden käyttö maailmalla on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Ympäristöasioita ei otetan huomioon ja eläinten olot ja kohtelu on kyseenalaista (Ei toki kaikissa muissa maissa, mutta yleensä halvalla ruualla on toisenlainen hintansa.) Maailmantilanne voi hetkessä muuttua ja ruuan matkan varrella tänne saattaa olla monta muutakin tarvitsijaa. Ensin tietysti jäävät tulematta ne parhaimmat ja laadukkaimmat raaka-aineet sillä tottahan ne käytetään siellä kotimaassa ensisijaisesti. Ja kun oikein hätä tulee, niin eipä siellä maailmalla ajatella, että pitäähän meidän ne suomalaisetkin jollain ruokkia. Ihan ollaan oman onnemme nojassa silloin. Isäntää lainatakseni, jos täältä lehmät pois laitetaan, niin ihan pienellä rahalla niitä ei takaisin navettaan tule. Maalla tietotaito ja mahdollisuudet ruuantuotantoon tietysti vielä ovat, joten hädän hetkellä nälkä ei täällä heti ala vatsassa kurnimaan.

maitohuone.jpg

Tässä yksi meidän "työhuoneista". Isäntä innostui pesemään karjakeittiön ja pitihän siitä heti kuva ottaa, niin puhdasta jälkeä tuli.


Säästämisen ja keskittämisen tie hirvittää eniten aloilla, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa: vanhusten- ja sairaiden hoito, lapset ja nuoret. Nämä ovat niitä lähipalveluja, joista toivoisin viimeisenä leikattavan. Miten ihmisarvo mitataan rahassa tai ihmisten hoitaminen tehdään mahdollisimman kustannustehokkaasti? Mikä on se hinta, mikä yhteiskunnan kannattaa lapsiin ja nuoriin ”sijoittaa”, että heistä kasvaa ”kunnon kansalaisia ja veronmaksajia”. Miten sellaista voi edes laskea? Minkälaisen vanhuuden minä itselleni haluaisin? Ja miten asiaan voisin vaikuttaa? Paljon tärkeitä kysymyksiä, mutta vähän vastauksia.


Mikä sitten saisi pienet kunnat ja maaseudun elävämmiksi? Tietysti työpaikat, joilla se väki saadaan täällä pysymään (ehkä jopa lisääntymään) ja sillä tavoin myös ne palvelut, kun niille on käyttäjiä. Pienten yritysten (joista näkisin maaseudun etenkin hyötyvän) perustaminen ja toimiminen on tehty todella hankalaksi. Joka alalla on sääntelyä, asetusta, direktiiviä, mitä pitää noudattaa pilkun tarkasti ja vaaditaan jos jonkinlaisia lupia ja ”varautumista maailmanloppuun”. Lisäksi on hurja määrä erilaisia maksuja, joihin on raha tienattava sillä yrityksellä ja toivottava, että palkkaakin vielä jäisi elämiseen. Ja jos satut pääsemään hyvään alkuun, niin hyppäys sen työntekijän palkkaamiseen on todella suuri ja kallis, mikä taas voi rajoittaa yrityksen kasvua, vaikka muuten mahdollisuuksia siihen olisi.


Hyvät tietoliikenneyhteydet ovat nykypäivänä myös edellytys maalla asumiseen ja työntekoon varsinkin kun niitä fyysisiä palveluja on karsittu, niin virtuaalisesti olisi edes mahdollisuus niitä saada. Vaikka mikä kartta ja tilasto näyttää mitä, niin tämä ei vaan joka paikassa toteudu. On kalliita hankkeita, joissa kerätään ihmisiltä rahat varausmaksuina ja sitten homma jää puolitiehen ja valmista ei tule. 3000-5000 euroa toimivasta liittymästä + kk-maksut ei ole millään muotoa kohtuullista. Miten voi olla mahdollista, että Suomessa takutaan tällaisten asioiden kanssa, kun kehitysmaidenkin yhteydet tuntuu kattavammilta.

IMG_7683.jpg

"Meillä on käytössä tällä hetkellä satelliittiyhteys. Sen avulla pystyn hoitamaan monet tilan työasiat ja  pyörittämään avoinmaaseutu.fi sivustoa verkkokauppoineen."


Ihmisten oma-aloitteisuutta pitäisi tukea. Ainaisen kieltämisen sijaan yritettäisiin edetä positiivisuuden kautta. Mietittäisiin keinoja miten asiat olisi mahdollista toteuttaa. Kaikkein pahimpaan vaihtoehtoon ei voi (tai kannata) aina varautua. Se estää montaa hyvää juttua toteutumatta. Työntekemisen pitäisi aina olla kannattavampaa kuin joutenolo. Kovalla työllä & yrittämisellä pitää voida tienata rahaa, eikä siitä pitäisi rangaista.


Ja tietysti sitä elävyyttä tuovat myös ihmiset, yhteishenki, yhteinen tekeminen. Pitää olla valmis laittamaan itsensä likoon, eikä odottaa valmista. Me olemme yhteiskunta. Meidän tulee hoitaa asioita kuntoon, jotka koemme olevan pielessä, eikä odottaa jonkun muun niin tekevän. Sinä ja minä olemme se ”joku muu”! Jos haluaa lapsille/nuorille/itselle/vanhuksille jotain toimintaa, harrastusta tai tapahtumaa järjestää sen voi itse (yhdessä naapureiden/ystävien/kyläläisten kanssa).


On hyvä kyseenalaistaa olemassa olevia malleja. Vain sillä tavalla voidaan luoda jotain uutta. Yrittämättä jättämällä ja virheitä/epäonnistumisia pelkäämällä ei voi mitään saavuttaa. Uskon edelleen, että maaseutu todellakin on mahdollisuuksia ja elämää täynnä.


Yksi tapa vaikuttaa on käydä sunnuntaina äänestämässä. Itse hoidin homman jo ennakkoon.

laitsa.jpg

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..."



lauantai, 28. maaliskuu 2015

Tule tutustumaan maidontuotantoon!

Olen kerran aiemminkin järjestänyt "arvonnan", missä palkintona oli päivä tilallamme täydellä ylläpidolla (ruoka, rantasauna, tilan ja töiden esittelyä & yöpyminen.) Se oli varsin onnistunut kokemus, vaikka voittajille ei tämä maitotilan elämä ihan vierasta silloin ollutkaan. Noin kuukausi sitten ajattelin, että olisi aika tehdä tämä uudelleen.

Jos yhtään siis kiinnostaa tulla katsomaan, miten sitä maitoa täällä alkupäässä tuotetaan, niin kerro jotain itsestäsi ja miksi juuri sinut (kaverisi tai perheesi) kanssa tulisi valita voittajaksi. Lähetä "hakemuksesi" sähköpostilla osoitteeseen talviaistentila@gmail.com. Hakuaikaa on tämän kuun loppuun asti. Sitten me käymme koko perheen voimin hakemukset läpi ja ilmoitetaan valitulle & aletaan suunnittelemaan vierailun ajakohtaa.

Olemme jo toteuttaneet useita onnistuneita vierailuja tilallamme, joten uskon tämänkin sujuvan hyvin. Viime syksynä meillä oli 4H-vaihtari Itävallasta neljä viikkoa ja tässä kuussa ensimmäinen toimittajahaasteeseen tarttunut kävi kokeilemassa lypsyä ja muita navettatöitä. Haasteen tiimoilta onkin jo muutama varaus kalenterissa ja edelleen otetaan toimittajia/bloggaajiakin vastaan tutustumaan alaan. Myös vaihtarikokemus oli niin mukava, että ensi kesänä jatkamme myös sitä toimintaa.

Ja voihan tilallamme toki vierailla myös muuten. Ensi kesän ohjelmaa on jo tässä kovasti väännetty ja tällaista olisi ainakin tiedossa:

mainospohja.jpg

Lisäksi osallistumme Ravintolapäiviin, joista seuraava järjestetään 16.5. Ja avoinmaaseutu.fi sivustolta löytyy paljon muitakin tiloja, minne pääsee tutustumaan ruuantuotantoon. (Ja aivan mainioita & erilaisia majoitusvaihtoehtoja myös.) Kunhan vaan muistaa sopia ajan etukäteen. Ohjeistusta vierailuja varten olen koonnut myös sivustolle Yleistä -osioon.

Tervetuloa ja Tervemenoa maalle! :)

lauantai, 21. maaliskuu 2015

Naudanlihaa tilalta

Vaikka olemmekin maitotila, niin olemme myös myyneet naudanlihaa pienimuotoisesti lähinnä tuttaville, mutta sanan kiiriessä asiakaskunta on tasaisesti kasvanut. 

Aluksi otimme itselle takaisin tuottajapalautuksena teurastamolta lihaa, kun jouduimme laittamaan ylimääräisiä hiehoja pois. Huomasimme, että jauheliha voi olla hyvää ihan paljaaltaan ja naudanliha ei ole mitään sitkeää ja vaikeasti laitettavaa, missä luulossa olen aiemmin ollut. Ja tietysti vielä se, että eläimemme eivät ole varsinaisesti liharotuisia, mutta silti lihan maku on erinomaista. Tuttavat pääsivät ruokaa meillä maistamaan ja siitä sitten innostuimme tarjoamaan, josko joku muukin olisi kiinnostunut naudanlihastamme. Pariin otteeseen on nyt kauppaa tehty ja hyvin on kaikki sujunut.

Yhteistyökumppaniksi valikoitui Lihatrio Saarijärveltä, joka hoitaa kuljetukset teurastamolle ja lihan leikkaamisen & pakkaamisen. Meille jää "vain" lihan myyminen ja toimittaminen. Asiakkaat hakevat lihan heti tuoreeltaan tilaltamme eli toisin sanoen lihojen pitää olla etukäteen myyty. Ylimääräiset menee sitten omaan pakkaseen ja omaan käyttöön. Enää ei marketeista tule lihaa (varsinkaan jauhelihaa) ostettua, kun lähilihan makuun on päästy.

Nyt meillä taas kerätään lihavarauksia. Hiehoja lähtee ensi viikolla maailmalle ja pääsiäiseksi saadaan lihat leikattuna ja vakuumin pakattuna takaisin. Tällä kertaa olemme mainostaneet myös mahdollisuutta ostaa lihaa kauempaakin Postin termokuljetuksen avulla. Liha tulee kätevänä kylmäkuljetuksena kotiovelle asti. Jos naudanliha kiinnostaa, niin vielä on mahdollisuutta varata omansa. Hinnasto löytyy Talviasten tila Fb-ryhmästä. Tiesittekö muuten, että muualla maailmassa hiehonliha on arvostetumpaa kuin sonnien? 

Mitäs siitä lihasta sitten voisi tehdä? Jauhelihaa käytetään meillä paljon kastikkeisiin, lihapulliin, murekkeeseen, pihveihin, keittoon jne. Kokolihasta teen usein palapaistia eli pistän lihan kuutioiksi, saatan pyöräyttää pannulla ja laittaa mausteiden, sipulin, juuresten & liemen kanssa uuniin pitkäksi aikaa miedolle lämmölle. Ylijääneestä paistista on hyvä muuten tehdä seuraavana päivänä lihakeittoa. Joskus taas paistan kokonaisen paistin ja siivutan & marinoin sen vasta kypsänä. Ja fileet tietysti syödään pihveinä. Ikinä en ravintolassa ole saanut niin mureaa pihviä. Kannattaa siis testata minkälaisia eroja lihoilla on.

Loppukevennykseksi laitan vielä kuvan uusimaasta laumamme jäsenestä. Kävimme eilen hakemassa kotiin welsh corgi cardigan vauvan Haapatassun Country Beautyn eli kotoisammin Dixien. Tänä aamuna tutustuttiin "isoveikka" keskiaasiankoira Eziz Iti Asmaniin.IMG_9883.jpg

 

 

tiistai, 10. maaliskuu 2015

Arjen pikaruokaa & valkosuklaatorttua

Välillä tämä lapsiperhe-elämä tilalla on melkoista haipakkaa ja ruokaa on taiottava nälkäisille suille nopeaan joskus melko tyhjästäkin kaapista. Tällaista herkkua syötiin eilen ja oli muuten hyvää! Viitasaaren kalatuotteen lahna- ja haukipurkit korvaavat täydellisesti tonnikalan. Pitsassakin ehditty testata ja toimii siinäkin.

Talviaisten emännän lahnapasta

- Maun mukaan valkosipulinkynsiä hienonnettuna

- Paistamiseen Myssyfarmin rypsiöljyä

- Purkki Viitasaaren kalatuotteen Lahnaa tomaattikastikkeessa

- Purkki kermaa (tai creme fraischea)

- Mausteeksi suolaa ja Savonlinnan yrttipajan tilliä

Paista hetki valkosipulia öljyssä. Lisää kala pannulle ja päälle kerma & mausteet. Hauduttele sen aikaa kun pasta kypsyy.

IMG_9816.jpg

Viikonloppunna tein muuten aika herkullista mustikka-valkosuklaatorttua suklaatilan valkosuklaasta. Tässä suuntaa-antava ohjeistus samalla siihenkin. Kuvaa en ehtinyt herkusta ottaa. :)

Pohja: Kääretorttupohjasta leikattu irtovuokaan sopiva lettu. (kostutetaan vanilja-maidolla)

päälle hieman kohmeisia mustikoita.

Täyte:

2 levyä Suklaatilan valkosuklaata (160g) sulatettuna sekoitetaan pakettiin Viola tuorejuustoa (maustamaton). Sekaan vähän vaniljasokeria. Vatkaa vispikermaa 5 dl ja siihen vähän sokeria (0,5 dl). Sekoita tuorejuusto-suklaa ja kerma ja kaada niiden sekaan sekoittaen liivatteet (2-3 kpl sulatettu tilkaan kiehuvaa vettä). Kaada mustikoiden päälle ja pidä jääkaapissa nelisen tuntia.

 

 

maanantai, 9. maaliskuu 2015

Haaste etenee

Niin se aika vierähtää. Vaikka blogin puolella onkin ollut hiljaisempaa, niin tilalla ei niinkään. Vasikoita on syntynyt tasaiseen tahtiin (vielä pari tälle keväälle tulossa), kanalaan saatiin yksi tipu ja lomaillakin ehdittiin muutama päivä. Avoinmaaseutu.fi sivustolle on saatu joitain uusia tiloja mukaan & tuotteet verkkokaupassa vaan lisääntyy. Facebookin puolella muuten aloitin jokaviikkoiset arvonnat yhteistyössä tilojen ja tavarantoimittajien kanssa. Hyviä palkintoja luvassa, joten kannattaa käydä osallistumassa!

Viime viikon torstaina hain tilallemme ensimmäisen toimittajahaasteeseen tarttuneen rohkelikon. Viivi osallistui arkeemme 4 päivän ajan. Nousi aamuisin 5.45 ja pääsi kokeilemaan monelaisia töitä. Ihan ensimmäisenä navettavuorona syntyi vielä uusi vasikka (nimettiin Talviaisten Millaksi), joka on aina erikoistapaus. Viivi lypsi rohkeasti lehmiä, heilutti hankoa ja lantakolaa, ulkoilutti lampaita ja kävi kokeilemassa traktorilla ajoakin. Töiden lomassa keskusteltiin monenlaisista töihin ja muuhunkin liittyvistä aiheista. Ja tietysti syötiin hyvin! Tavallaan nyt on vuoden hiljaisinta aikaa tilalla ja ajattelin, että saakohan tästä nyt liian helpon kuvan, mutta ilmeisesti töitä tehtiin kuitenkin riittävästi.

Tässä Viivin omat mietteet tutustumisesta: "Heippa hei! Nyt toimii taas 3G-verkko, sillä olen kotiutunut Jyväskylään Talviaisten tilalta. Takana on aivan mielettömät neljä päivää. Kropassa tuntuu, että olen paiskinut fyysisiä hommia, vaikka kuulemma alkukevät on maatilalla vuoden hiljaisinta ja rauhallisinta aikaa. Tällaiselle ikänsä kaupungissa asuneelle maatilavierailu oli oikea ihmemaa ja täynnä seikkailuja. Opin viikonlopun aikana älyttömän paljon uutta ja sain konkreettisesti nähdä, millaista elämä maitotilalla nykyaikana on. Mitään leppoisaa lekottelua se ei ole, vaan todella tarkkaa ja rankkaa hommaa! Sain ilokseni osallistua melkeinpä kaikkiin maitotilan hommiin: Kolasin lehmän kakkaa niin monta kiloa, etten osaa edes laskea, lypsin lehmiä, syötin vastasyntynyttä vasikkaa ja ajoin traktorilla. Iso kiitos Talviaisten tilan koko poppoolle! Olin ihan mahtavaa! Jos edes vähän kiinnostaa mistä ruoka tai juoma sinne jääkaappiin tulee, niin menkää maatilalle tutustumaan. Monet tuottajat ottavat mielellään vastaan vieraita. Väsynein ja onnellisin terveisin, Viivi"

viivi.jpg

Viivi pesemässä Esikon utareita lypsyä varten.

Myös meille kokemus oli mukava. On aina kiva tavata uusia ihmisia ja mistäpä sitä jutunjuurta enemmän löytysi kuin lehmistä ja tästä yllättävän monipuolisesta työstä.

Muutaman muunkin kanssa on jo vierailusta sovittu eli homma jatkuu taas huhtikuussa. Haaste on tosiaan edelleen voimassa eli jos kiinnostusta on, niin ottakaapa rohkeasti yhteyttä.

IMG_9804.jpg

Lampaat kävivät ulkoilemassa. Ensi kuussa voidaankin sitten jo ruveta odottelemaan karitsoita.