Viime päivinä ei ole voinut välttyä näkemästä (ja lukemasta) erilaisia uutisointeja ja keskusteluja aiheesta ruoka-ale. Näin tuottajan ominaisuudessa asia huolestuttaa. Alennustuotteet ovat pääasiassa niitä, joihin Venäjä pakotteet ovat vaikuttaneet. Väkisin tulee mieleen, että kauppa saa ne halvemmalla kuin ennen, mikä taas tarkoittaa, että me ketjun häntäpäässä olevat tulemme asian myös omassa nahassamme tuntemaan. Tuottajahinnat alkavat olla siinä pisteessä, että nipistämisen varaa ei paljoa ole. Ainakin tällaisella pienehköllä maitotilalla kaikki menee, mitä tulee, eikä aina ihan riitäkään. Eikä ne rahat omaan kulutukseen mene, vaan navettaan ja eläimiin. Polttoaine-, rehu-, lääkintä- ja hoito- , sähkö- ja huoltokuluista on vaikea säästää, ettei tuotanto kärsisi.

Viime keväänä kuvaamassani Emännän päivä videosarjassa pääsette kurkkaamaan hieman siihen arkeen, mitä kaikkea maidontuottaminen pitääkään sisällään. (Tähän oli tarkoitus upottaa 1. video, mutta ilmeisesti en ole vielä niin pitkällä tässä bloggaamisessa, että taidot riittäisivät. Linkki kuitenkin toimii.)

Anna Perho oli huolissaan Twitterissä, kun kukaan ei vielä ole pahastunut ruoka-alesta. Me suomalaiset kun olemme aikamoista mielensäpahoittajakansaa. Aika yllättävä kommentti minulle, kun niin Facebook seinäni, kuin Twitterin uutisvirta on ollut täynnä huolestuineita kommentteja aiheesta. Tuottajan ääni ei vaan näköjään kuuluu oman pienen piirin ulkopuolelle. Minkälainen hätähuuto meidän on ilmoille kirkaistava, että tilanteesta ihan oikeasti valtakunnan tasolla huolestutaan? 

Ajatukseni oli kuitenkin kirjoittaa hinnoittelusta näin elintarvikekauppiaan näkökulmasta. Itselle hinnoittelu on ollut todella vaikeaa. Lähinnä mietin, että miten hinnoitella tuotteet niin, että itse saisi kulut peitottua. Luultavasti pitäisi osata ajatella myös niin, että saisi itselle palkkaa. Muissa tuotteissa (kosmetiikka, design, käyttötavara) valmistaja yleensä ilmoittaa ohjeellisen vähittäishinnan joka helpottaa pohtimistani, mutta elintarvikkeissa harvemmin näin on. Yleensä sitten katson millä hintaa tuote on jossain toisessa verkkokaupassa myynnissä. Osaa tuotteista ei muualta saa ja sitten on vaan päätettävä hinta itse. Olen onnistunut saamaan palautetta myös liian halvoista hinnoista. :D Saavutus sekin... No, kokemus (ja ensimmäinen tilinpäätös) tuo varmaan varmuutta myös tähän asiaan.

Pääajatus verkkokauppani hinnoittelussa on kuitenkin alusta asti ollut, että valmistaja saa tuotteestaan pyytämänsä hinnan. Eli tinkimään ei lähdetä. Tuotteen pysyminen valikoimissa riippuu sitten siitä, onko tuotteella menekkiä sillä hinnalla. Omista kunstannuksista suurimmat ovat varmasti sivuston ylläpitokustannukset, pakkaus- ja lähetyskulut, varastointi, vähäinen markkinointi sekä se niin vaikeasti hinnoiteltava oman ajan käyttö. Pakkauksissakin pyrin muuten kierrättämiseen eli tavarat lähtevät niissä laatikoissa, missä ovat tänne tulleetkin ja lasipullot & -purnukat kääritään luettuihin sanomalehtiin.

Toisin sanoen, vaikka alennusmyynti onkin vielä hetken sivustolla käynnissä, sen suurempiin hinta-aleihin ei meillä ruveta. Kaikille reilua kauppaa, ja tuotteen tekijälle se hinta joka hänelle kuuluu!