Pari viime päivää on mennyt aikamoisessa myllerryksessä. Maidon tuottajahinta laski 5 senttiä. Lihan hinta on laskenut pari päivää aiemmin ja viljan hintakin taitaa olla alhaisimmillaan vuosiin. Tällä hetkellä meille maksetaan maitolitran tuottamisesta 0,35e/l. Se ei ole käteen jäävä osuus, vaan siitä maksetaan kaikki tilan kulut ensin ja käteen jää sitten loput eli tässä tapauksessa ei mitään. Sitä joutuu ihan tosissaan miettimään, mitä tulevaisuudessa tullaan tekemään.

Jos ajatellaan, että lehmät lypsävät keskimäärin 30l/pv, niin jokainen lehmä tuottaa 10,50e päivässä. Siitä rahasta pitäisi maksaa lehmänhoidon kaikki kulut (rehu, sähkö, polttoaine, vakuutukset, rakennus- ja huoltokulut, lainan lyhennykset yms.) ja sitten pitäisi jäädä vähän sitä palkkaa hoitajallekin. Se laskupino, mikä tilalla kuukausittain pyörii ei ole mikään pikkujuttu. Meidän kokoisella tilalla väkirehulasku yksinään saattaa olla 2000e/kk (siihen sitten aiv:n tekokustannukset päälle), sähkö talvikuukausina 800e, pakolliset vakuutukset & maatalousyrittäjänvakuutukset vähintään 500e/kk, veroihin menee sievoinen summa myös ja polttoaineeseen tuhatlappunen vähän väliä. Tähän päälle sitten silloin tällöin eläinlääkärikuluja, koneiden korjaus- ja huoltokuluja yms. Ja välillä pitäisi joku kone uusiakin, kun meillä ainakin alkaa olla melko vanhoja työkoneita käytössä.

Maidontuottaminen ei ole mitään helppoa hommaa. Työaikoja ei käytännössä ole, vaan töissä ollaan 24/7 niin sairaana kuin terveenäkin. Onhan meillä lomapäiviä 26 kpl vuodessa. Niistä kaksi saa olla pyhäpäivää. Esim. meidän tila on niin pieni, että meidän on pakko pitää lomamme samaan aikaan, että lomittaja saa riittävästi työtunteja. Henkinen paine on kova. Olet vastuussa elävistä eläimistä, jotka eivät pärjää päivääkään ilman hoitoa. Lisäksi tulee taloudelliset paineet (aika harva tila on velaton.) ja ne tarkastukset: Oletko tehnyt kaiken oikein, onko kaikki lippuset tallessa, tiedätkö edes kaikkia sääntöjä, mitä pitää noudattaa? Jos virhe havaitaan, syyt eivät ketään kiinnosta ja rangaistuksena se vähäinenkin palkka peritään takaisin. Ja tähän päälle julkinen nöyryyttäminen luonnon pilaajana, eläinten kiduttajana, tukiaisten nostajana jne... Täytyy sanoa, että tunnelmat maatiloilla eivät juuri tällä hetkellä ole ihan parhaimmillaan.

Tähän asti tilamme viivan alle on kirjanpidon mukaan jäänyt n. 37000e /vuodessa. Siis kahden ihmisen yllä kuvatusta työpanoksesta. Tämä on saavutettu sillä, että kaikki mahdollinen on tehty itse (rakentaminen, remontointi, huolto, kaikki traktorityöt muutaman paalintekoa lukuunottamatta)  Navettaa kohennettaessa on tyydytty käytettyihin laitteisiin ja koneisiin. Tällä summalla on pystytty elämään melko normaalia elämää. Ei ole ostettu uutta autoa tai käyty rantalomalla, ei remontoitu asuntoa, mutta on syöty hyvin ja ostettu tarvittavat vaatteet (ei tokikaan mitään merkkivaatteita, vaan ihan kirppari ja markettitavaraa) ja lapsille harrastusvälineet. On käyty pari kertaa vuodessa muutaman päivän kotimaanlomalla. Jos kodinkone on rikkoutunut, on tilalle ostettu uusi, mutta ehkä jouduttu samalla lykkäämään jonkun laskun maksua.

Tänä vuonna tuet laskevat huomattavasti (useita tuhansia euroja), eikä niitä taideta edes maksaa tämän vuoden puolella. Ja viime syksystä asti alentunut maidonhinta tiputtaa tuloja n. 16000 euroa vuodessa. Kyllä se pistää miettimään, onko tässä mitään järkeä? Jos tässä vielä leivänsyrjässä pysytään kiinni, mutta kuka hullu tekee näin paljon töitä, jos työttömyyskorvauskin on suurempi, kun käteen jäävä osuus? 

Loppukevennykseksi kuva niistä iloisista hetkistä. Ale -lehmämme tekaisi eilen viidennellä, hyvin sujuneella poikimisellaan terhakan tyttövasikan. Vuoden ensimmäisen meidän tilalla. Laumanvartijamme Asman kävi heti tutustumassa uuteen tulokkaaseen. Näin se elämä jatkuu, vaikka sitä en tiedä kuka häntä tulee parin vuoden päästä lypsämään. Toivottavasti edes joku...

1492375_10152757954848167_59448719291795